Yleisöä oli saapunut paikalle yllättävän runsaasti kehnosta kelistä ja päällekkäisistä tilaisuuksista huolimatta.

Ehdokkaiden välille oli vaikea saada syntymään eroja, kuten yleensäkin kun vaalitilaisuuksissa lupaillaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kaikki kymmenen puoluetta / ryhmittymää olivat edustettuina. Piraatti Mikael Böök julisti uuden maaseudun ja vahvemman maatalouden puolesta ydinvoimaa vastaan. Hänen idealisminsa sai monen yleisössä puistelemaan päätään. Toisaalta visiot arvojen pohjalta tehtävistä valinnoista ja ratkaisuista miellyttivät n. 60 päistä yleisöä, josta myös kumpusi kipakoita kysymyksiä. SDP:n Bo Lindfors, konkari Loviisan kunnanvaltuustossa, ei uskaltanut realistina kannattaa julkista liikennettä koko uuteen Loviisaan. Veroäyrien riittämättömyys jokaiseen tarpeeseen on Loviisassakin tosiasia. Kansalaisjärjestöteemaryhmän sihteeri, tutkija Ritva Pihlaja esitti yleisökysymyksen siitä, miten valtuutetut konkreettisesti ratkaisisivat kylien kuulemisen. Tähän saatiin suuri ehdotusten kirjo paikalliskyläasiamiehistä osakuntabudjettiin ja aluelautakuntiin. Osa piti nykyistä kyläaktivismia riittävänä. Kristillisdemokraattien Marjatta Weckström toi useassa puheenvuorossa esille politiikan inhimillisen puolen, lapsista, nuorista ja vanhuksista huolehtimisen. Sitoutumattomien Marjo Vuokko korosti yhteistyötä ja Pernajan mallia vanhustenhuollossa. Kokoomuksen Janne Pekkola oli ainoana valmis kannattamaan ydinvoiman lisärakentamista Gäddbergsöhön. Kaikki painottivat koko kaupungin tasapuolista kehittämistä ja kylien merkitystä hyvinvoinnille. Kyläkoulukysymyksessä kirjo lakkauttamisvalmiin koulun oppilaslukumäärästä vaihteli 10 - 25. Yhdistymissopimuksessa on oppilasmääräksi mainittu vähintään 40 oppilasta. Pieni lienee siis kaunista tulevassa Loviisassa.

Paneelin järjestivät Forum Östra Nyland (vapaa kansalaisfoorumi) ja Itä-Uudenmaan Kylät ry.

Kyläasiamies Mia Aitokari Itä-Uudenmaan Kylät ry:stä ja toiminnanjohtaja Cia Åström maaseudun kehittämisyhdistys SILMU ry:stä johtivat keskustelua.