Irja Kallio:

Puukengillä on mukava kulkea.

 

Rönttösten ja kamarimusiikin kaupungissa ,Kuhmossa, tsaarin vallan aikana syntyneet vanhempani pyöräyttivät seitsemän lihavaa tyttöä, joista olen nuorin. Koneistamattomalla maatilalla viljelimme omiin tarpeisiin ohraa, kauraa, perunaa, kasviksia ja pensasmarjoja.  Hoidimme lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja. Pienestä pitäen autoimme vanhempia tilan hoidossa, koska isä oli sairas sotainvalidi eikä talossa muita miehiä ollut. Onneksi raskaisiin kyntö- ja metsätöihin saimme naapurista työmiehen hevosineen.

 

Kesäisin paimensimme karjaa, keräsimme risuja, pinosimme halkoja, istutimme puita, taitoimme vastaksia, sidoimme lampaille lehtikerppuja, revimme tuohia kontteihin ja virsuihin, raahasimme suolta sammalia kuivikkeiksi ja mansikkamaalle katteeksi sekä yrttejä isän paativeteen. Kitkimme kasvi- ja perunamaata, niitimme heinät viikatteella pelloilta, pientareilta ja suoniityiltä. Poimimme karpaloita, lakkoja, mesimarjoja, mustikoita, vattuja, puolukoita ja sieniä omalle väelle ja myyntiin. Kerran tervasimme siskon kanssa nahkakenkiä jäniksenkäpälällä ja vahingossa silkkimekkoja selkäsaunan seurauksella. Kävimme ongella ja pyhäkoulussa. Lauloimme ja lausuimme runoja pirtissä ja pihakeinussa. Ompelimme vaatteita, tärkkäsimme alushameita perunajauhoilla, kähersimme ja leikkelimme toistemme hiuksia. Ennen ehtookelloja tanssimme salaa ”lauantain toivottujen” tahdissa isän ollessa saunassa tai paatiammeessa.

 

Heinäaikaan isä herätti meidät tyttäret aamukasteen jälkeen luokoja levittämään kolistelemalla puuharavalla harmaan hirsiaitan ovea samalla tavoin kuin yöpoikia hätistelleessään. Heiniä pyörittelimme sitten poutapäivät puuharavilla ja hangoilla, kunnes ne oli saatu seipäille, haasiaan tai kuivina latoon. Vaate- ja taskurahat tienasimme marjojen ja käpyjen keräämisellä, lannan luonnilla, piikomisella ja kioskiapulaisina.

 

Työntäyteiset rupeamat äiti palkitsi meitä maukkailla keitoksillaan ja leipomuksillaan: kalakukkoa, lanttukukkoa, perunakukkoa, lihakukkoa, riisipiirakoita, porkkanapiirakoita, mustikkaruispiirakoita, rönttösiä, ruisleipää, rieskaa, hiivaleipää, vesirinkilöitä, marjapiirakoita, munakakkua, sisarpullaa, juustomaitopannukakkua, uunijuustoa, mämmiä, palvilihakeittoa, kapakeittoa, käristystä, karjalanpaistia, jätkänjuustoa, tirripaistia, punasrieskaa. Jokasyksyisestä palvisaunasta isä toi pirtin pöytään vuoltavaksi savuntuoksuisen, tirisevän lampaanreiden  - kyytipoikana tuoretta ruisleipää, voita ja kylmää maitoa.

 

Vanhempien mielestä tila ei olisi elättänyt meitä seitsemää tytärtä, joten sieltä turvallisesta kodista minun oli lähdettävä 11-vuotiaana oppikouluun asuntolaan. Menetin isän varhaisnuoruudessa ja tilan työt jäivät sairaan äidin ja minun vastuulle. Isän toiveen ohjaamana hakeuduin ylioppilastutkinnon jälkeen terveydenhuollon koulutukseen. Valmistuin psykiatrian esikoissairaanhoitajaksi, jota olen täydentänyt markkinoinnin, aikuiskasvatuksen ja sosiologian opinnoilla.

 

Pankista pääsin kriminaalisairaalan miesten suljetun osaston kautta mielisairaalaan, aluesairaalaan, mielenterveystoimistoon ja terveyskylpylän johtajaksi. Organisaatioiden kehittämistyö vei minut vientitehtäviin läntiseen Eurooppaan ja vuosiksi Ranskaan. Palattuani perustin Loviisaan yrityksen ja sen kautta aloitin vuonna 2001 kiinnostavan hanketyön: Herkkuja Itä-Uudeltamaalta, ELYKE ja nyt Lähiruokaketjun kehittäminen Itä-Uudellamaalla, joka on saatu Itä-Uudenmaan liiton ja  Idässä Itää ry:n kautta.

 

Itä-Uusimaa on uskomattoman upeaa seutua asua ja Loviisa kaunis kuin karamelli. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja mielenkiintoisia. Harrastan minimaalista luomuviljelyä Ruotsinpyhtäällä, lukemista, surffailua, skypetystä, sienien ja marjojen keräämistä sekä sunnuntaipyöräilyä. Loma-aikoina hoidamme puutarhaa Sotkamossa Pirttijärven rannalla perheen kanssa.

 

 

 

 

Motto / elämän filosofia

 

Lähiruoasta makua, työtä, rahaa, mielihyvää, itsetuntoa, matkailijoita

 

Jokainen meistä arvostaa maukasta, hyvistä, paikallisista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Erityisesti  lapset, koululaiset, sairaat ja vanhukset tarvitsevat maistuvia aterioita. Valitettavasti Itä-Uudellamaalla ei raaka-ainehankkijat eikä päätöksentekijät ole oivaltaneet lähiruoan merkitystä maakunnassa työllistävänä, laadullisena ja rahallisena tekijänä.  Ilahduttavan poikkeuksen on tehnyt Lapinjärven kunta, joka esimerkiksi tarjoaa joukkoruokailussa omien leipomoiden leipää, hankkii perunat ja kasvikset paikalliselta yritykseltä sekä suosii kotimaista lihaa jäljitettävyyden takia.

 

Maakunnan ravintoloiden ja ruokaloiden keittiöiden on mahdollisuus saada täältä omia hovihankkijoita, jotka toimittavat lampaanlihaa, makkaroita, yrttejä, salaatteja, versoja, tomaatteja, kurkkuja, herneitä, perunoita, mansikoita, omenia, metsäsieniä, herkkutatteja, leipiä, leivonnaisia, kakkuja, mehuja, hilloja, hyytelöitä. . . Osa raaka-aineista on sesonkituotteita, mutta monia saa ympäri vuoden.

 

Matkailijat haluavat maistaa paikallisia herkkuja. Loviisassa minulta on useamman kerran kysytty hyvää kalaravintolaa? Eipä ole. Parasta kalaa ja hyviä jatkojalosteita täällä saa torilta.  Visio: Itäuusmaalaisen ravintolan ruokalistalta löytyy sellaisia herkkuja kuin silakkaa, kalavalikoima, saariston lammasta, perunaa, minttuhyytelöä, mustaleimaemmentaljuustoa, ihania salaatteja, auringon kypsyttämiä mansikoita paikallisen hunajan kanssa. Ne tekevät unohtumattoman makunautinnon.

 

Ruokamarketeissa haluaisin nähdä hyllyn, jossa lukee ”Herkkuja Itä-Uudeltamaalta – Delikatesser från Östra Nyland”. Tuosta hyllystä löytyisi täällä tuotetut hunajat, hillot, hyytelöt, marmeladit, makeiset, kuivatut tatit ja sienikeitot, yrttiteet ja -mausteet. No onneksi tuollainen uusi ostomahdollisuus on Porvoossa FRÖ-myymälässä, Kirkkokatu 1. Mistä se löytyy seuraava shop in shop?

 

Mistä keksinnöstä voisit luopua?

 

Auton keskuslukituksesta, koska se jäätyy ja temppuilee pakkasella. Joudun kömpimään taka-oven kautta ohjaajan paikalle, koska kuljettajan puoleinen ovi ei suostu avautumaan. Toisinaan se ei mene kiinni ja silloin ohjaan autoa oikealla kädellä ja vasemmalla yritän pitää ovea kiinni. Vielä olen kyydissä pysynyt.

 

Mitä voit paljastaa seuraavasta haastateltavasta?

 

Vuosia harrastin näyttelemistä. Nyt haluaisin kohdata idolini. Hän on hankkeen tuotekehityksen tulos, ammatiltaan viljelevä näyttelijä.